Yhteispohjoismainen rokoteohjelma seuraava askel?

Koronapandemia on riehunut maailmalla nyt reilun vuoden ajan ja tauti on raivonnut aalloittain. Välillä on voitu huokaistu helpotuksesta, kun rajoituksia on voitu vähän höllentää, mutta monissa maissa totaalinen lockdown ja sen aiheuttama sosiaalinen eristäytyminen ovat alkaneet raastamaan ihmisten hermoja ympäri maailmaa, ymmärrettävistä syistä. Kovasti odotettu rokote tautia vastaan on alkuinnostuksen jälkeen vaihtunut hämmennykseen ja suoranaiseen vihaan, kun rokotteen saamisessa, tuotannossa ja hankkimisessa on ollut valtavia ongelmia maiden ja maanosien välillä.

Rokotteen luultiin tuovan ratkaisun koronapandemiaan, mutta nyt onkin huomattu, että jokainen maa ja maanosa taistelee kynsin ja hampain omista rokote-eristään suojellakseen omia kansalaisiaan. EU:ta on syytetty hampaattomuudesta rokotemarkkinoilla ja iltapäivälehdet huutavat jokaisessa Pohjoismaassa rokotejaon olevan kaaoksessa, mikä luonnollisesti on skandaali.

Viimeisen vuoden aikana Pohjoismaidenkin välillä on suljettu rajoja, hankittu suojavarustuksia yksin ilman yhteistä koordinointia ja perheille on aiheutunut inhimillistä kärsimystä, sillä rajoitusten takia ei välttämättä ole ollut mahdollista tavata. Pohjoismaat syyttävät EU:ta vetkutteluista rokotemarkkinoilla ja nationalismi ja protektionismi jatkavat nousuaan eri maissa. Mutta olisiko ainaisen sisäänpäin kääntymisen ja valittamisen sijaan aika keskittyä ongelmien ratkaisuun ja kääntää katse tulevaisuuteen? Mitä voimme oppia tästä?

Pohjoismaat ovat jo pitkään ollut esimerkki hyvinvoinnista, solidaarisuudesta, tasa-arvosta ja demokratiasta maailmalla. Pohjola on vauras alue, jossa on valtavasti osaamista, perinteitä ja kykyä ratkaista ongelmia. Pohjoismainen lääketiede on maailman huippua. Tämä pandemia ei varmasti tule olemaan viimeinen ja olemme jo nyt nähneet, kuinka valtavia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia se on aiheuttanut, niin olisiko nyt aika nostaa esille keskustelu yhteispohjoismaisesta rokoteohjelmasta?

Nyt jo Ruotsissakin vaaditaan parempaa yhteistyötä Suomen kanssa kriisien hallinnassa ja aiemmin kriisien hallinta toi mieleen vain perinteisen sodankäynnin. Olemme kuitenkin nyt huomanneet, että kriisien hallintaan kuuluu paljon muutakin. Puhutaan huoltovarmuudesta, viestinnän toimivuudesta, suojavälineistä, rokotteista ja ennen kaikkea rokotteen saatavuudesta.

Suomessa on kehitetty toimiva Koronavilkku-sovellus, jota kuitenkaan ei mitenkään ole koordinoitu yhteispohjoismaisesti, vaikka se olisi tuonut varmasti helpotusta varsinkin raja-alueille. Helsinki-Vantaan lentokentällä koronakoirat nuuhkivat pois taudin kantajia ja nyt Suomessa on kehitteillä puhalluslaite, joka tunnistaa muutamassa sekunnissa koronaviruksen kantajan. Omia ratkaisuja ja innovaatioita tuntuu kyllä löytyvän, mutta samalla tuntuu jotenkin absurdilta, että vaikka juhlapuheissa ja visioissa pohjoismaista yhteistyötä ja sen merkitystä kiitellään, niin mitään yhteistä koronan suhteen ei kuitenkaan olla pystytty luomaan. Ruotsissa kukaan ei ole edes kuullut Koronavilkusta, vaikka se olisi voinut todella olla edes jonkinlainen yhteinen ratkaisu pohjoisen raja-alueilla.

Aiemmin ministeri Liisa Hyssälän aikaan koetettiin lintuinfluenssaan liittyen saada aikaan yhteispohjoismaista rokotetuotantoa ja asian tiimoilta järjestettiin useita ministerikokouksiakin, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Rokotetuotannon kehittäminen vie aikaa, on erittäin kallista ja vaatii osaamista, mutta tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Olemme jo nyt nähneet EU:n riitelevän Britannian kanssa rokotteen saatavuudesta. Britannia erosi vuoden vaihteessa EU:sta, joten rokotteen saamisesta näiden alueiden välillä voidaan puhua jo poliittisesta pelistä.

Yhteispohjoismainen rokoteohjelma voisi kuulua yhtenä osana Pohjoismaiden ministerineuvoston Visio 2030 -ohjelmaan. Visio 2030 -tavoitteen tarkoituksena on, että Pohjoismaista tulee maailman integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä. Siihen on vielä yhdeksän vuotta aikaa, mutta koronapandemian pitkittyessä tai jonkun uuden pandemian puhjetessa tarvitsemme uusia toimia, ratkaisuja ja rakenteita, jotta tässä tavoitteessa voidaan onnistua. Tällöin yhteispohjoismaisessa kriisien hallinnassa omalla rokoteohjelmalla voisi olla jatkossa tärkeäkin tehtävä. Suomi toimii tämän vuoden ajan Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana. Voisiko tämän asian nostaa esille uudestaan?

Markus Lyyra
Asiantuntija, Pohjola-Norden

Kuva: Johannes Jansson/norden.org