Saamelaisten oikeuksien kehittäminen on yhä kesken

6. päivä helmikuuta on monelle saamelaiselle tärkeä päivä. Neljä vuotta sitten tuli kuluneeksi 100 vuotta Pohjoismaisen saamelaisyhteistyön aloittamisesta. Siihen ja historialliseen Trondheimin kokoukseen liittyy tämän päivän historia.

Historiallisen Trondheimin kokouksen kutsui koolle naisasialiikkeen aktivisti Elsa Laula Renberg, joka avasi kokouksen sanoilla: “Emme ole koskaan ymmärtäneet toimia yhdessä yhtenä kansana. Tänään yritämme ensi kertaa sitoa - - - saamelaiset toisiinsa.”

Tämän kunniaksi moni saamelainen juhlii tänään kansallispäiväänsä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Toki saamelaisia asuu kaikkialla muuallakin, mutta saamelaisalue sijaitsee näiden valtioiden alueilla.

Suomessakin elää elinvoimainen saamelaisyhteisö, joka jatkaa suvun perinteisiä elinkeinoja, ylläpitää ja kehittää kulttuuria ja puhuu saamen kieliä. Olen pannut merkille, että kaikille tuntemilleni saamelaisille on kunnia-asia pitää huolta siitä, että kieli ja kulttuuri siirtyvät eteenpäin omallekin jälkikasvulle. Valitettavasti kaikkien kohdalla näin ei ole käynyt ja kielitaito on jäänyt siirtymättä sukupolvelta toiselle. Siihen ei ole Suomen valtiokaan syytön.

Historian vangiksi ei pidä jäädä, mutta historia on syytä tuntea ja sitä on syytä käsitellä asianmukaisella tavalla. Sen takia pidän tärkeänä käynnissä olevaa saamelaisten totuus- ja sovintokomissioprosessia, jonka tavoitteena on muodostaa yhteinen käsitys historiallisesta ja nykyisestä syrjinnästä sekä luoda pohja sovinnon rakentamiselle saamelaisten ja Suomen valtion välillä. Totuus- ja sovintoprosessit ovat työn alla myös Norjassa ja Ruotsissa.

Tässä työssä tärkeinä ohjenuorina ovat saamelaisten perustuslaillinen oikeus kehittää ja ylläpitää kieltä ja kulttuuria sekä pääministeri Marinin hallituksen ohjelman kirjaus, jossa hallitus lupaa rakentaa ihmisoikeuksia kunnioittavaa ja edistävää Suomea, jossa on nollatoleranssi rasismille.

Jotta saamelaisten oikeuksia voidaan kehittää kestävällä ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla, on totuus- ja sovintokomissioprosessi välttämättömän tärkeää hoitaa asiallisella tavalla. Samalla on syytä edistää saamelaisten oikeuksia muillakin tavoin: uudistamalla saamelaiskäräjälaki ihmisoikeuksia kunnioittavaksi, vahvistamalla saamelaisten oikeuksia vaikuttaa saamelaisalueen maankäyttöön ja panostamalla saamenkielisiin varhaiskasvatus- ja perusopetusmahdollisuuksiin kunnissa.

Suomella ja muillakin saamelaisalueen valtioilla on mielestäni historiallinen velvollisuus toimia. Virallinen Suomi on alistanut saamelaisia vuosisatoja. Vielä 1970-luvulla saamelaislapsia pahoinpideltiin koulujen asuntoloissa saamen kielten puhumisen takia, saamelaisille lapsille tehtiin kallonmittauksia ja 1930-luvulla harjoitettiin silkkaa rotuoppia, kun Inarin hautausmaalta vietiin saamelaisten pääkalloja etnisiin tutkimuksiin. Eikä ihmisoikeusloukkaukset ole vain kaukaisempaa historiaa: YK:n ihmisoikeuskomitea totesi vuonna 2019 ratkaisussaan Suomen loukanneen saamelaisten oikeuksia. Tähän liittyen korjaavia toimenpiteitä ei ole tehty.

Saamelaisten oikeuksien kehittäminen on yhä kesken ja vaatii toimia. Tilanteen parantamiseen on kaikki edellytykset olemassa, jos päättäjiltä löytyy tahtoa.

Mikkel Näkkäläjärvi
Pohjola-Nordenin varapuheenjohtaja