På svenska: Det nordiska samarbetets betydelse för Finland

 

POHJOLA
1956

 

POHJOISMAISEN YHTEISTYÖN MERKITYS SUOMELLE

Lokakuun 30. päivänä 1956 samanaikaisesti kaikissa viidessä Pohjoismaassa vietettävän Pohjolan päivän johdosta olemme kääntyneet eduskunnan puhemiehen, pääministerin, Pohjoismaiden neuvoston Suomen osaston puheenjohtajan ja Pohjoismaisen kulttuuritoimikunnan Suomen osaston puheenjohtajan puoleen pyytäen heitä lausumaan käsityksensä pohjoismaisen yhteistyön merkityksestä Suomelle.

 

Eduskunnan puhemies, pääjohtaja V. J. Sukselainen:

Pohjoismaiselle yhteistyölle ei meidän maassamme itsenäisyytemme alkuaikoina osattu antaa riittävää merkitystä. Käännekohtana voitaneen pitää vuotta 1935, jolloin eduskunta – vuotta ennen ensimmäistä Pohjolan päivää – tunnustautui pohjoismaisen yhteistyön kannattajaksi. Sotavuodet lähensivät Pohjolan kansoja omalla tavallaan toisiinsa ja näin on luotu pohja käytännölliselle yhteistyölle, joka monella alalla on virinnyt. Ajattelen tällöin lähinnä sitä vilkasta henkilökohtaista kanssakäymistä, mikä niin parlamentaarisella ja hallinnollisella alalla kuin erilaisten järjestöjen puitteissa ja Norden-yhdistysten ystäväkuntaliikkeen muodossa yksityisten kansalaisten kesken on saatu aikaan Pohjoismaissa ja mikä vaikuttaa rikastuttavasti, oppia ja herätteitä antavasti yhteiskuntamme kehitykseen.

Kun nyt kolmatta kertaa vietämme Pohjolan päivää, voimme iloita siitä, että Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä entistä kiinteämmin olemme liittyneet Pohjoismaiden veljespiiriin. Tyydytyksellä voimme niin ikään panna merkille, että Pohjoismaiden asema erillisenä, suurvaltojen ryhmittymisestä riippumattomana ja kansainvälistä jännitystä tasoittamaan pyrkivänä tekijänä alkaa yhä selvemmin hahmottua. Tämä antaa meille uutta uskoa siihen, että pienillä kansoilla rauhan ja kansainvälisen yhteisymmärryksen edistäjinä on oma tärkeä tehtävänsä ja että pohjoismaisella veljespiirillä tässä suhteessa on edelläkävijän asema.

 

Pääministeri K.-A. Fagerholm:

Halki monien vuosisatojen ovat Suomen kansan kohtalot elimellisesti kytkeytyneet muiden pohjoismaisten kansojen vaiheisiin. Kuusi vuosisataa kestänyt valtiollinen yhteys Ruotsin kanssa vakiinnutti maassamme pohjoismaisen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen, minkä meidän kansamme tunsi niin omakseen, että se jäi voimaan yhä silloinkin, kun maamme liitettiin Venäjän yhteyteen. Se muodostaa yhä myös itsenäisen Suomen yhteiskunnan perustan.

Suomen kansa on menneinä vaiherikkaina ja kohtalokkaina vuosina monin tavoin saanut tuntea, että pohjoismaiset veljeskansat sydämellisellä myötätunnolla seuraavat sen vaiheita. Samoin on niiden kohtalo ollut meidän kansamme sydäntä lähellä.

Viimeksi kuluneena vuosikymmenenä on kaikkialla Pohjoismaissa tapahtunut suurta sosiaalista ja taloudellista nousua. Tänä aikana on myös pohjoismainen yhteistyö kehittynyt entistä monipuolisemmaksi, antoisammaksi ja yhä laajempia kansankerroksia käsittäväksi. Yhteisten työmarkkinain ja passivapauden merkityksen tuntevat kaikki Pohjoismaihin matkustavat kansalaisemme omakohtaisesti ja ennen kaikkea ne kymmenet tuhannet suomalaiset, jotka ovat työssä läntisessä naapurimaassamme. Jokaisen etujen mukaista on myös sopimus yhteisestä sosiaaliturvasta. Tätä käytännöllisten toimintatavoitteiden tietä edeten on pohjoismainen yhteistyöajatus tullut suurten kansanjoukkojen omaksi asiaksi.

Niin sivistyksellisen yhteistyön edistäjinä kuin myös aloitteentekijöinä eri alojen pohjoismaisissa yhteistoimintakysymyksissä ja viime vuosina varsinkin pohjoismaisen ystäväkuntaliikkeen alullepanijoina ja hoitajina on Norden-yhdistyksillä ollut erittäin merkittävä osuus pohjoismaisen yhteenkuuluvaisuustunteen ja yhteistyötahdon kehittämisessä. Kun Pohjola-Nordenin aloitteesta maassamme lokakuun 30:ntenä päivänä vietetään kolmatta Pohjolan päivää, toivotan sille ja pohjoismaiselle yhteistyölle parhainta menestystä.

 

Pohjoismaiden neuvoston Suomen osaston puheenjohtaja, rovasti L. Heljas:

Suomen liittyminen Pohjoismaiden neuvostoon tapahtui täällä yksimielisyyden merkeissä ilman yhtäkään soraääntä. Oli myös mieluisaa todeta, miten Suomen päätöstä tervehdittiin ilolla kautta Pohjolan. Tämä tuli erikoisesti näkyviin tammi-helmikuussa pidetyssä neuvoston kokouksessa Kööpenhaminassa, jolloin Suomen valtuuskunta ensimmäisen kerran osallistui tähän Pohjolan yhteistoiminnan muotoon. Suomalaisen delegaation osaksi tullut ystävällisyys herätti vastakaikua laajalti koko kansamme keskuudessa. Tätä tunnetta oli omiaan vahvistamaan jo ennakolta omaksuttu käsitys niistä eduista, mitkä pohjoismainen yhteistoiminta antaa Suomen kansalaiselle. Niistä on meillä kaikilla hyviä kokemuksia, saavutetut helpotukset matkustamiseen, työmarkkinoihin ja muihin kysymyksiin nähden.

Me suomalaiset olemme vielä aloittelijoita neuvoston työssä ja kesää ehkä jonkin ajan, ennen kuin täydellä teholla voimme olla siinä mukana. Meidän kannalta lisää vaikeutta se seikka, että lyhyessä ajassa on käsiteltävä suuri määrä mitä erilaisimpia asioita. Niihin on mahdotonta kaikkiin syventyä. Suomalaisena kritiikkinä esittäisin, että meidän käsityksemme mukaan olisi eduksi, jos kysymysten lukua voitaisiin rajoittaa ja niitä käsitellä perusteellisemmin. Se helpottaisi niiden valtuutettujemme työtä kokouksessa, joille kielivaikeudet tuottavat haittaa.

Iloitsemme siitä, että seuraava kokous pidetään Suomessa ensi helmikuussa. Näin Pohjoismaiden neuvosto Suomen liittymisen varhaisessa vaiheessa tulee lähemmäksi kansaamme ja antaa sille entistä elävämmän käsityksen tämän yhteistyön arvosta.

 

Pohjoismaisen kulttuuritoimikunnan Suomen osaston puheenjohtaja, professori Erik Lönnroth:

Yhdyssiteet Pohjolan kansojen välillä ovat ajassa ikimuistoisia, ulottuen tarkoitusperältään ja laadultaan, niin hyvin ulkoisen luonnon kuin sisäisen inhimillisyyspohjan tarjoamien yhteenkuuluvaisuusedellytysten ansiosta mitä moninaisimmille, toisaalta aatteellisuuden ja toisaalta käytännöllisen toiminnan aloille.

Kuta pidemmälle ajassa etenemme, sitä lähemmäksi tulemme me Pohjolan kansat toisiamme, tavallaan maantieteellisestikin – liikenneneuvojen edistyessä ja välimatkojen lyhentyessä aikayksiköitten mittakaavassa. Mutta perusominaisuuksiensakin vuoksi on maantieteellinen kokonaisuutemme mitä luontevin. Maammehan rajoittuvat toisiinsa osittain mantereellisesti, mutta kaikki poikkeuksetta merellisesti, vapaitten merten välityksellä, vieläpä niin oikukkaan onnellisesti, etteivät yhteydet katkea minkään ulkopuolisen valtakunnan alueulottuvaisuuden takia.

Kun yhteinen elämänpohja kaikessa muussakin mielessä on myönteinen – kuulummehan yhteisesti myöskin suurempaan länsimaiseen sivistysyhteisöön – niin täytyyhän kaikkien edellytysten johtaa kansamme mitä kiinteimpiin ja myönteisimpiin suhteisiin nimenomaan kulttuuripyrkimystenkin alalla, vieläpä tavalla, jota tuskin mitkään muut kansojen yhtymät maapallollamme voivat ylittää. Yhteisellä kulttuuripohjalla työskentelevien pienten kansojen fyysillisen voiman vähemmyys saattaa täten tulla korvatuksi elämänarvoilla, jotka kehittyvät ja voimistuvat yhteisesti kasvatetun henkisen kulttuurin alalla, jota vuorostaan tukee yhteisten tunnusten ohjaama aineellinen kulttuuripyrkimys.

Tällaisella pohjalla työskentelevä arvokas yhdistyksemme, Pohjola-Norden, voi täten osaltaan odottaa tulevaisuudelta yhä jatkuvaa kasvua ja menestystä.