POHJOLA-NORDEN
2/1999

Pohjola-Nordenin kannattaa lobata

Pohjola-Nordenin ja muiden kansalaisjärjestöjen kannattaa lobata. Kolmikantayhteistyön rinnalle on rakennettava toimiva ”siviilidialogi” eli aktiivinen keskustelu viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välille. Muuten demokratia kutistuu ja kansalaiset vieraantuvat politiikasta. Tässä kansanedustaja Outi Ojalan terveiset Pohjola-Nordenille.

Ojala on astunut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan johtoon muutaman vuoden tauon jälkeen. Toimittuaan pari vuotta EU-parlamentissa Ojala palaa nyt pohjoismaisiin ja kansallisiin ympyröihin.

– Suomen ja Ruotsin liittyminen Euroopan Unioniin on selvästi tuonut vahvemman Pohjola-ulottuvuuden myös Eurooppaan. Se on vahvistanut pohjoismaisen mallin merkitystä samalla, kun pohjoismaista yhteistyötä voi pitää esimerkkinä siitä, miten pienten maiden kesken voi tehdä yhteistyötä, toteaa Ojala.

Pohjoismainen malli

Hän on jopa hieman yllättynyt siitä, että pohjoismainen malli on tuttu käsite esimerkiksi Euroopan parlamentissa, ja arvostettu sellainen.

– Se ei missään nimessä ole pelkästään maantieteellinen käsite, vaan myös yhteiskunnallinen ja kulttuurinen malli.

Parlamentissa tajusin, miten helppoa oli pitää yhteyttä pohjoismaisiin kollegoihin, Ojala kertoo. Tiedämme kuitenkin niin paljon toistemme yhteiskunnista, tavoista, kulttuurista ja historiasta, että vaikka tanskalaisten kanssa voi olla kieliongelmia, niin niistä huolimatta on helppo kommunikoida, kun perusnäkemykset ovat yhteiset.

Ojala mainitsee demokratian, avoimuuden ja korostaa lähestymisen helppoutta.

– Ehkä pitäisikin puhua hieman laajemmasta kokonaisuudesta kuin perinteisestä Pohjolasta. Selkeä, suoraviivainen esitystapa yhdistää myös hollantilaisiin ja irlantilaisiin ja erottaa keski- ja eteläeurooppalaisista.

Ero kulkee, Ojalan mielestä, melko selvästi katolisten ja lutherilaisten yhteiskuntien välillä.

Ulottuvuus tuo lisäarvoa

– Aika on eräällä tavalla mennyt sen tyyppisen pohjoismaisen yhteistyön ohitse, jota harrastettiin 10–20 vuotta sitten, mutta nyt meillä on uudet haasteet, uudet mahdollisuudet.

– Pohjoisen ulottuvuuden esilletulo tuo aivan uutta lisäarvoa pohjoismaiselle yhteistyölle, Ojala korostaa.

Hänen mielestään vanhaan maailmaan ja kylmän sodan aikaan verrattuna Pohjola-käsite on muuttunut. Itse Pohjola ja Pohjoismaat ovat paljon aikaisempaa monimuotoisemmat ja erotkin tulevat ehkä enemmän näkyviin. Ei ole tarvetta edes pyrkiä esiintymään kaikessa yhdessä.

– EMU:n ja EU:n laajentumiseen liittyviä eroja on ehkä viime aikoina kuitenkin korostettu vähän liikaa. On ollut hieman nokittelun makua Ruotsin ja Suomen kesken. Minusta se on vähän huvittavaa, Ojala toteaa.

– Emme ole identtisiä viitosia tai edes kolmosia, mutta kaikilla tuntuu olevan sama intressi Itämereen ja laajentumiseen Baltiaan. Marssijärjestyksessä painotus poikkeaa jonkun verran.

Uudet polvet

Pohjoismaisesta yhteistyöstä on Ojalan mukaan tullut niin arkirutiinia, ettei se ole enää jännittävää, nykyisin pohjoismainen yhteistyö on kuin alueiden välinen yhteistyö kotimaassa eikä sitä voi nähdä minään erillisenä suurena tapahtumana. Usein ei tarvita erillisiä kokouksia, vaan kaikki on arkipäiväisen normaalia.

Kaikesta tästä huolimatta Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ei halua luovuttaa:

– PN:llä on edelleen oma roolinsa, vaikka tilanne on uusi. Ellei yhteistyötä rakenneta ja vaalita, on vaarana, että eriydytään. Tässä mielessä PN on tavattoman tärkeä. Kansainvälistyvässä maailmassa asiat eivät välttämättä ole uusille sukupolville niin itsestään selviä.

Ojala sanoo ymmärtävänsä, miksi keskeiset poliitikot eivät aina osallistu neuvoston työhön.

– Runsaassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut valtava muutos. Ennen kansainväliset asiat olivat suppean joukon hoidossa. Nyt ne kuuluvat kaikille, eikä muutosta ole vielä omaksuttu. EU-keskeisyys ehkä vaikuttaa, mutta on valitettavaa, jos pohjoismaisuutta vähätellään.

Kielessä piilee vaara

Ojalan mielestä kielikysymyksellä on oma merkityksensä. Ihmiset kokevat olevansa kielipuolia. Kyseessä on iso ongelma verrattuna EU:hun, jossa kaikki käytännössä turvautuvat tulkkaukseen, eikä kukaan erotu.

– Varsinkin tanska tuottaa kohtuuttomia vaatimuksia. Ellei tätä huomioida, on vaara, että suomalaiset suuntaavat katseensa muualle, Ojala varoittaa.

– Pohjoismaisuus ei saa jäädä pelkästään suomenruotsalaisten harteille. Silloin murtuu koko ajatus Suomen pohjoismaisuudesta itää ja pohjoista myöten.

Ojala haluaa erityisesti korostaa, miten kansalaisjärjestöjen ja verkostojen rooli kasvaa valtavasti kansainvälistyvässä maailmassa.

Välttämätön ”siviilidialogi”

– EU-parlamenttikokemukset ovat vahvistaneet käsitystäni keskustelufoorumien tarpeellisuudesta ja yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen kanssa. Valitettavasti tätä ei ole tarpeeksi oivallettu demokratian kannalta, ei valtakunnallisesti eikä paikallisesti. On myös ohjattava resursseja kansalaistoiminnan vahvistamiseen, muutoin muodollinen demokratia kulkee tiensä päähän ja ihmiset vieraantuvat politiikasta.

Vaikka Pohjolan ja Keski- ja Etelä-Euroopan välillä on eroja, sielläkin pyritään rakentamaan kansalaisyhteiskuntaa. Lobbausjärjestöt eivät enää ole pelkästään elinkeinoelämän edustajia, vaan myös kansalaisjärjestöjä, mikä on hyvä asia.

– Minä toivon, että kansalaisjärjestöt ovat aktiivisia lobbareita, koska Pohjolassa ja Suomessa puhutaan paljon kolmikantayhteistyöstä ja sen rinnalle olisi rakennettava ”siviilidialogi”, jossa kansalaisjärjestöjen osa on keskeinen, toteaa PN:n Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Outi Ojala.

Teksti: LH